Glencairn -lasi, aromikansi, 4 cl 21-vuotiasta Glenfarclas Single Highland Malt -viskiä ja Skotlannissa mallastettua ohraa.
Anglofilian sijasta puhun omalla kohdallani mieluusti laajemmasta britannofiliasta. Näin siksi, että maantieteellisesti Brittein saaret käsittävät Englannin ja Walesin ohella myös Irlannin ja Skotlannin alueet. Olen ollut mainittujen saarten kanssa tekemisissä erilaisissa yhteyksissä sekä harrastusteni että työni kautta jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Viimeisin britannofiliani ilmenemismuoto liittyy skotlantilaisten mallasviskien hämmästyttävän rikkaan maailman löytämiseen.
Nuoruuden satunnaisten kokemusten jälkeen kului vuosikausia ja jopa -kymmeniä ennen kuin ryhdyin uudelleen totuttelemaan viskin makuun. Lienee historiallisesti kohtuullisen perusteltua olettaa tislaustaidon kulkeutuneen kristittyjen munkkien matkassa Irlannin kautta Skotlantiin. Niinpä minäkin aloitin itseperehdytykseni historian kulkua löyhästi jäljitellen Irlannin maaperältä. Alkuun pääsin Jamesonin ja Paddyn sekoitteilla, joista jälkimmäistä siemailin ystäväni kanssa kesällä 2010 autenttisessa miljöössä Dublinissa. Tämän jälkeen mukaan alkoi tulla jonkinlaista systematiikkaa, ja ryhdyin suunnitellusti tutustumaan Bushmillsin tuotesarjan alkupäähän.
Vaimoni lahjaksi ostaman White Labelin myötä pääsin hiljalleen sinuiksi kelttiläisen viljapohjaisen elämänveden aromosfäärin kanssa. Maistaessani tämän jälkeen irlantilaissarjan Black Bushia panin merkille, että viskeissä todellakin on aivan selkeästi havaittavia eroja. Ensimmäinen tietoinen mallasviskikokemukseni tuli vastaan Bushmillsin 10-vuotiaan Single Maltin myötä. Edeltäviä tuttavuuksia huomattavasti hienostuneemman juoman syvyys ja moniulotteisuus saivat minut aluksi kuvittelemaan, että suussani rekisteröityi jostakin muusta lähteestä peräisin oleva, "ruokaisaksi" luonnehdittavissa oleva maku. Hahmotettuani lopulta, mistä maltaisuuden toisessa voimallisessa makuaallossa oli kyse, saatoin ainoastaan todeta täydellisesti ihastuneeni mallasviskikonseptiin. Samalla vakuutuin siitä, että mallasviskien erityislaatuisuuden korostamisessa ei ole kyse turhanaikaisesta snobisteriasta, vaan että taustalla on vankka, aistein selkeästi todennettavissa oleva fysikaalinen perusta, jonka mallasviskin kiehtova valmistusprosessi synnyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti