Puhdasoppisuuden houkutuksesta

Irlantilaissekoitetta tumblerissa. Viralliset excuset satunnaisessa järjestyksessä: (i) Sekoite sisältää keskimääräistä enemmän mallasviskiä, (ii) Pöytä on sentään tammea, (iii) Varhaiskevään primitiiviset mökkiolosuhteet, (iv) Taustalta lankeavaa valoa vasten kaunisvärinen viski näyttää hyvältä sekoitteena ja tumblerissakin, (v) Niin, ja sen tislaustaidonkin skotit ovat todennäköisesti omaksuneet vihreän saaren välityksellä…

Kiinnostuttuani laadukkaista mallasviskeistä olen tullut tietoiseksi itsessäni aika ajoin päätä nostavasta taipumuksesta tietynlaiseen puhdasoppisuuteen. Viskipuristi sisälläni kuiskuttaa korvaani, että vain juomien aatelistoon lukeutuvat mallasviskit edustavat todellisia viskejä, ja että vain Skotlannissa valmistetut elämänvedet ovat luonteeltaan aitoja ja autenttisia. Skotlannilla on toki perustellusti tietty status viskimaailmassa, ja kaltaiselleni harrastuksen alkutaipaleella olevalle henkilölle jonkinlaiset rajaukset saattavat tuntua hyvinkin toimivilta tavoilta koettaa ottaa haltuun äärellistä osaa potentiaalisesti valtavasta viskitietouden määrästä.

Vaikka sattuisikin henkilökohtaisesti preferoimaan juuri Skotlannissa tynnyrikypsytettyjä mallastisleitä, on kuitenkin olemassa myös kelpo syitä sille, miksi pipoaan ei viskimaailmassakaan ole järkevää tai tarkoituksenmukaista oma-aloitteisesti säätää liian tiukalle. Alkuperämaahan, raaka-aineisiin ja valmistusprosessiin liittyvä rajoittuneisuus saattaa johtaa lähtökohtaisesti väheksyviin asenteisiin, jotka kohdistuvat määritelmän nojalla “muiksi” miellettyihin viskiperheen jäseniin. Tällainen oman horisonttinsa tarpeeton rajoittaminen voi sulkea pois hyvinkin mielenkiintoisia kokemuksia sekä estää laajemmin yleissivistynyttä viskikulttuurin tuntemusta.

Mistä tahansa aiheesta puhuttaessa pitänee paikkansa, että vasta vertailukohdat voivat opettaa todella ymmärtämään kyseessä olevaa ilmiötä. Omista maltaisista skottimieltymyksistään ei tietenkään tarvitse luopua, mutta skotlantilaisten mallasviskienkin erikoislaatuisuus voi jäsentyä viime kädessä vain ja ainoastaan suhteessa johonkin muuhun. Nöyryyttä opettavien taloudellisten faktojen näkökulmasta on myös hyvä muistaa, että vaikka mallasviskien myyntiosuudet ovat jatkuvasti kasvaneet, ainoastaan laajalevikkisten sekoitteiden ansiosta skotlantilainen mallasviskituotanto on ylipäätään nykyisessä mittakaavassaan mahdollista. Puhdasoppisuuden houkutuksesta huolimatta pyrin siis ennakkoluulottomasti iloitsemaan lasissani kimmeltävän juoman väristä, nauttimaan suuni aistimasta tekstuurista sekä arvostamaan kielelläni ja sieraimissani viipyileviä aromeja, olivatpa niiden alkulähteet sitten Skotlannin kanervaisissa joissa tai Himalajan vuoristoisissa vesissä!